Ikääntyminen ja tyypin 2 diabetes

Diabetesta sairastavien ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti. Ikääntymiseen liittyy erityispiirteitä, jotka pitää ottaa huomioon diabeteksen hoidossa. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu, turvallinen hoito ja mahdollisimman tasainen verensokeritaso. Jokaiselle ikääntyvälle tulee tehdä yksilöllinen hoitosuunnitelma, jossa huomioidaan iän lisäksi kokonaistilanne sekä fyysinen ja psyykkinen toimintakyky.

Ikääntyessä lihasmassa vähentyy ja rasvamassa lisääntyy. Valtimot jäykistyvät ja valtimotauti yleistyy. Munuaisten toiminta heikkenee, kognitiiviset häiriöt yleistyvät (havaitseminen, ajattelu, muistaminen), autonomisen hermoston (tahdosta riippumaton hermosto, joka säätelee sydänlihaksen, sileän lihaksen ja rauhasten toimintaa) toimintahäiriöt yleistyvät, ja kuulo sekä näkökyky saattavat heikentyä. Ikääntyminen on kuitenkin yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa myös elämäntapasi.

Diabetesta sairastaessa on kaikenikäisillä tavoitteena sellainen verensokeritaso, joka ei aiheuta oireita eli esimerkiksi väsymystä, kuivumista, janoa, infektioherkkyyttä tai sekavuutta. Hoitotavoitteet asetetaan yhdessä ikääntyneen diabetesta sairastavan ja hoitavan hoitohenkilökunnan kanssa sekä tarvittaessa iäkkään läheisen kanssa. Ota omat toiveesi ja tavoitteesi siis puheeksi läheistesi ja hoitavan henkilökunnan kanssa ja kirjatkaa ne ylös. Lue lisää hoitotavoitteista ja hoitosuunnitelman laatimisesta tästä.

Tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito -suosituksen mukaan yli 65-vuotiaita tulisi arvioida vuosittain terveydenhuollossa. Toimintakyvyn ja muistin arvioiminen on tärkeää. Myös jalkahaavaumien ehkäisyn tärkeys korostuu. Jalkahaavojen esiintymistä lisäävät huono verensokeritasapaino, huonot jalkineet, puutteellinen jalkojen hoito ja sairauden komplikaatiot. Jalkahaavoja voit ehkäistä muun muassa huolellisella jalkahygienialla ja tarkastamalla jalkojen kunnon päivittäin.

Munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä on seurattava veri- ja virtsakokeella. Munuaismuutosten riskiä lisää pitkään kestänyt huono verensokeritasapaino, korkea verenpaine, tupakointi, dyslipidemia (rasva-aineenvaihdunnan häiriö), ylipaino ja insuliiniresistenssi (insuliinin heikentynyt vaikutus kudoksissa). Munuaisten toiminnan säännöllinen seuraaminen on tärkeää, jotta hoitotavoitteet osataan määritellä oikein ja että lääkehoitoon osataan tehdä tarvittavat muutokset oikea-aikaisesti. Tarkistathan, että olet käynyt vähintään vuosittain laboratoriokokeissa, jos sinulla on todettu diabetes.

Ikääntyessä myös painoa tulisi seurata. Painoindeksin (BMI) olisi hyvä olla välillä 23-29 kg/m². Ikääntyneillä vajaaravitsemus on yleistä, ja se voi heikentää toimintakykyä merkittävästi. Normaalipainon alaraja on korkeampi, koska ikääntyessä vaarana on liiallinen laihtuminen sekä lihasmassan ja voiman katoaminen.

Paino pyritään pitämään vakaana terveyttä edistävällä ruokavaliolla, säännöllisillä ja riittävillä aterioilla sekä liikunnalla. Lievä ylipaino ei ole haitallista ikääntyneelle, mutta lihavuus voi aiheuttaa fyysisen toimintakyvyn heikentymistä ja vaikeuttaa itsenäisestä elämästä selviytymistä. Yli 65-vuotiaana laihtuminen on tarpeellista vain, jos sillä arvioidaan olevan merkitystä terveyteen (esimerkiksi diabetes) ja toimintakykyyn. Keinoina painon pudottamisessa on silloin ravinnon kaloreiden maltillinen vähentäminen ja fyysisen aktiviteetin lisääminen.

Jos sinua mietityttää oma painosi, ota se puheeksi terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.

Ikääntyessä on erityisen tärkeää turvata riittävän ravitseva ja monipuolinen ruokavalio. Ruokavalion tulee olla myös maukas, värikäs ja sisältää riittävästi proteiinia lihaskunnon ylläpitämiseksi. Proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi maitotuotteet, kala, broileri ja kalkkuna, liha, kananmuna, palkokasvit eli pavut, viljavalmisteet, pähkinät sekä siemenet. Ikääntyessä keho ei pysty käyttämään ruoasta saatua proteiinia yhtä tehokkaasti hyväkseen kuin nuorempana. Käy yhdessä sinua hoitavan hoitohenkilökunnan kanssa läpi, miten kokoat sinulle sopivan aterian ja ateriarytmin.

Ruokavalion merkitys on keskeinen terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemisessa. Ravitsemuksen ollessa hyvä sairauksista toipuminen nopeutuu, ja se tukee myös kotona asumisen mahdollisuutta. Ikääntyessä energiantarve on yksilöllinen riippuen lihasmassan määrästä, fyysisestä aktiivisuudesta sekä hormonaalisista tekijöistä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat julkaisseet suosituksen ”Vireyttä seniorivuosiin - ikääntyneiden ruokasuositus”, josta löytyy lisää tietoa asiasta. Löydät suosituksen tästä.

Ikäihmisen liikkumisen suosituksessa painotetaan lihasvoimaa ja tasapainoa enemmän kuin 18-64-vuotiaiden suosituksessa. Näillä on vaikutusta erityisesti arjessa selviytymiseen, liikkumiskykyyn ja kaatumisen ehkäisyyn. Suositus korostaa myös liikkumisen monipuolisuutta ja sen tavoitteena on toimintakykyä ylläpitävä ja parantava liikkuminen. Ikääntyneillä liikkumisen perusta on riittävä uni ja paikallaolon tauottaminen aina kuin voi. Kevytkin liikunta voi alentaa verensokeria ja rasva-arvoja, vilkastuttaa verenkiertoa sekä vetreyttää lihaksia ja niveliä. Kevyellä liikunnalla saadaan siis jo terveyshyötyjä. Liikunta myös piristää mieltä, vaikuttaa positiivisesti muistiin ja uneen, ja voi auttaa jaksamaan tavata ystäviä. Lue lisää esimerkiksi www.diabeteksesta.com ja www.ukkinstituutti.fi.

Ikääntyneillä matalien verensokereiden eli hypoglykemioiden estämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä siksi, että ne voivat lievinäkin johtaa muun muassa sekavuuteen ja kaatumisiin. Toistuvat matalat verensokerit voivat myös huonontaa kognitiivista suorituskykyä (havaitseminen, ajattelu, muistaminen). Matalien verensokereiden syyt tulee aina selvittää ja hoitaa eli jos sinulla esiintyy matalia verensokereita, niin ota ne puheeksi.

Matalan verensokerin eli hypoglykemian oireet vaimenevat iän myötä ja myös sen korjaantuminen hidastuu. Ikääntyneillä myös alipaino ja munuaisten vajaatoiminta altistaa matalalle verensokerille. Lääkehoidossa tulee aina huolehtia etteivät käytössä olevat lääkkeet aiheuta matalia verensokereita. Verensokeriseurannan tiheys riippuu käytössä olevista diabeteslääkkeistä, ja sitä arvioidaan lääkärin tai hoitajan käyntisi yhteydessä.

Joskus ikääntyminen tuo haasteita myös kykyyn käyttää diabeteksen hoitovälineitä kuten esimerkiksi verensokerimittaria ja pistosvälineitä. Tähän saattaa vaikuttaa muun muassa heikentynyt näkö, eli ei esimerkiksi näe lukea verensokerimittarin lukemia ja siksi annostelee insuliinia väärin. Hienomotoristen taitojen (pienten lihasten hallinta) heikentyminen saattaa johtaa esimerkiksi siihen, ettei saa otettua sormenpäästä verensokerimittarilla verensokeria tai insuliinikynän neulaa vaihdettua. Myös muisti saattaa aiheuttaa ongelmia hoidossa. Muistinko ottaa insuliinin, otinko oikean annoksen ja miten säädän annosta? Nämä haasteet kannattaa ottaa hoitavan henkilökunnan kanssa puheeksi, jotta he voivat tarjota sinulle ratkaisua asiaan. Muun muassa tekniikan tuomista ratkaisuista voit lukea lisää tästä.

Joskus saatat kaivata vertaistukea. Vertaistukitoiminnassa voit jakaa asioita toisen diabetesarkea elävän ihmisen kanssa. Vertaistukiryhmiä toimii paitsi läsnäoloina myös etänä, puhelimessa sekä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Diabetesliitto diabetesyhdistyksineen tarjoaa vertaistukikanavia. Lisää vertaistuesta löytyy muun muassa www.diabetes.fi -sivustolta.

FI25DI00045_03_2025